Uuteen alueidenkäyttölakiin ollaan harkitsemassa teollista aurinkovoimaa koskevia linjauksia, jotka voivat häiritä juuri käyntiin pääsevän alan kehitystä. Lakiesityksessä linjataan muun muassa, että kunnan tulee laatia kaava kaikille vähintään 10 hehtaarin aurinkovoimahankkeille, mikä tulee käytännössä ohjaamaan rakentamisen heti suuriin hankekokoihin ja ruuhkauttamaan kuntien kaavoituksen. Jos aurinkovoiman hyvä kehitys Suomessa pysähtyy, tarkoittaa se myös koko alan kotimaisen arvoketjun ja vientipotentiaalin menettämistä toisiin maihin.
Luonnoksessa hallituksen esitykseksi uudeksi alueidenkäyttölaiksi linjattiin, että kunnan tulee laatia kaava kaikille vähintään 10 hehtaarin aurinkovoimahankkeille. Käytännössä kaavaraja pidentäisi hankkeiden luvitusprosesseja, lisäisi kustannuksia ja ohjaisi kehitystä kohti entistä suurempia hankekokonaisuuksia, joita on myös haastavampaa sovittaa paikalliseen maankäyttöön.
”Keinotekoinen kaavaraja ei perustu vaikutuksiin ja yhteensovittamisen tarpeisiin, kuten muu maankäytön suunnittelu, ja se uhkaa ruuhkauttaa kuntien kaavoitusta ilman todellista hyötyä. Suomeen on suunnitteilla yli 20 gigawatin (GW) edestä hankkeita, joista yli puolet on kooltaan 10–100 hehtaaria, eli linjaus vaikuttaisi suureen osaan hankkeita. Ala on nyt tärkeässä murrosvaiheessa, jossa juuri keskikokoiset hankkeet muodostavat selkärangan kotimaisen aurinkovoima-alan kasvulle ja puhtaille teollisille investoinneille”, summaa Klaara Tapper, Suomen uusiutuvat ry:n edunvalvontapäällikkö.
Viime vuonna peräti 81 prosenttia kaikesta maailmassa rakennetusta uudesta uusiutuvan energian kapasiteetista oli aurinkovoimaa.
”Vaikka aurinkoenergia on Suomessa vielä suhteellisen pieni tuotantomuoto, sen globaali kasvu osoittaa, että kehitys on pysäyttämätön – ja että sama murros on väistämättä tulossa myös meille. Nyt on oikea hetki varmistaa, että Suomeen syntyy vahva kotimainen aurinkovoimamarkkina, sillä ilman kotimaista kysyntää ei synny myöskään alan arvoketjua, osaamista ja työpaikkoja. Toisin sanoen: jos emme rakenna markkinaa täällä, se rakennetaan muualla”, Tapper jatkaa.
Epäselvät kirjaukset johtavat tulkintavaikeuksiin
Toinen aurinkovoiman kannalta haastava asia on lakiesitykseen sisällytetty metsämaan käyttöä koskeva kirjaus: “aurinkovoimarakentamista ei osoiteta merkittävissä määrin metsämaalle”.
“Tällaisenaan kirjaus tulee johtamaan hallinto-oikeuskäsittelyihin, kun joudutaan hakemaan ennakkotapauksia aiheesta. On kohtuutonta asettaa aurinkovoiman hankekehittäjät sellaiseen asemaan, jossa itse lainsäädännöstä ei voi tietää onko tekemässä oikein vai mahdollisesti väärin. Jos linjausta ei avata tarkemmin, se luo tarpeetonta epävarmuutta alalle ja vaikeuttaa aurinkovoiman sijoittumista muuten soveltuville alueille”, kommentoi Tapper.
Epävarmuutta luo alalle myös se, että hallituksen esityksestä puuttuvat aurinkovoimaa koskevat siirtymäsäännökset. Alan toimijoilla ei ole tällä hetkellä näkymää, mitkä suunnittelussa olevista hankkeista kuuluvat nykyisen lainsäädännön piiriin, ja mitkä hankkeista tulevat kuulumaan uuden lainsäädännön piiriin.
Lisätiedot
