Hallitus linjasi tuuli- ja aurinkovoiman sääntelystä, josta tullaan määräämään uudessa alueidenkäyttölaissa. Päätetty 1250 metrin kiinteä etäisyys tuulivoimaloiden ja asutuksen välillä tulee estämään tuulivoimarakentamisen Etelä-Suomessa ja teollisuusalueilla. Aurinkovoiman rakentamista koskevat kirjaukset uhkaavat kuristaa vasta kasvuun lähteneen alan kehitystä jo alan alkuvaiheessa tarpeettoman raskaalla sääntelyllä.
Ympäristöministeriön tiedotteen mukaan tuulivoiman sääntely on kiristymässä merkittävästi. Kiinteä 1250 metrin minimietäisyys asutuksen ja tuulivoimaloiden välillä muuttaisi tuulivoiman etäisyyssääntelyn nykyistä vaikutusperusteista mallia selvästi tiukemmaksi. Sääntely sulkisi käytännössä pois suuren osan Etelä-Suomen mahdollisista tuulivoima-alueista sekä monet teollisuuskäytössä olevat alueet.
“Tämä tarkoittaa, että Etelä-Suomeen ja teollisuusalueille ei käytännössä voitaisi jatkossa rakentaa tuulivoimaloita. Suomessa etäisyydet on tähän asti määritelty tuulivoiman vaikutusten perusteella, ja nyt sääntelyyn ollaan tekemässä selvä kiristys. Tuulivoiman kiinteä etäisyysraja heikentää Suomen kykyä kasvattaa kotimaista sähköntuotantoa siellä, missä sitä eniten tarvitaan,” Suomen uusiutuvien toimitusjohtaja Anni Mikkonen toteaa.
Sähkönkulutuksen arvioidaan kaksinkertaistuvan lähivuosina, ja tuulivoima on Suomessa edullisin ja nopein tapa lisätä puhdasta sähköntuotantoa. Tuulivoima tukee hajautettuna tuotantomuotona myös sähkönverkon toimintaa.
”Etelä-Suomen tuulivoimapotentiaalin menettäminen vaikeuttaa myös sähköjärjestelmän tasapainottamista ja heikentää huoltovarmuutta. Myönteistä on, että lakiesityksessä on nyt huomioitu runsas lausuntopalaute, jossa varsinkin kuntien huoli paikallisen energiantuotannon lähidemokratian heikkenemisestä kuului”, kommentoi Suomen uusiutuvien edunvalvontajohtaja Matias Ollila.
Aurinkovoiman sääntely tarpeettoman raskasta
Hallitus linjaa, että vähintään 50 hehtaarin kokoisten aurinkovoimaloiden rakentaminen edellyttää aina kaavoitusta. Tämä lisää Suomen uusiutuvien arvion mukaan teollisen aurinkovoiman sääntelyä tavalla, joka ei vastaa hallitusohjelman tavoitetta sujuvoittaa luvitusta.
”Hallituksen linjaus ylisääntelee vielä alkuvaiheessa olevaa toimialaa. Kotimainen aurinkovoima vähentää päästöjä, luo talouskasvua ja vahvistaa sähköjärjestelmän tasapainoa. Kategorinen kaavaraja kaventaa kuntien mahdollisuuksia päättää omista alueistaan ja kuormittaa perusteettomasti resurssihaasteista kärsiviä kunnan kaavoitusyksikköjä. Tämä on ristiriidassa paikallisen itsehallinnon ja hyvän alueidenkäytön suunnittelun kanssa”, kommentoi Klaara Tapper, Suomen uusiutuvien edunvalvontapäällikkö.
Hallituksen tavoitteina oli luvituksen sujuvoittamisen lisäksi hyödyntää aurinkovoimarakentamisessa esimerkiksi joutomaita ja käytöstä poistettuja turvetuotantoalueita. Esitelty sääntely ei tue näitä tavoitteita.
”Keinotekoinen kaavaraja nostaa hankkeiden kustannuksia ja täten vaikeuttaa aurinkovoimaloiden sijoittamista esimerkiksi entisille turvetuotantoalueille. Suomi on teollisen mittaluokan aurinkovoiman kehityksessä vasta alussa: ala ansaitsee ennustettavan toimintaympäristön, joka mahdollistaa investoinnit ja vauhdittaa energiamurrosta oikeudenmukaisella ja aluetaloutta tukevalla tavalla. Ylisääntely hidastaa täysin tarpeettomasti positiivista kehitystä”, Tapper toteaa.
Lisätiedot
