Suomen uusiutuvien aurinkovoimaa koskevat eduskuntavaalitavoitteet

Markkinaehtoisen aurinkovoiman askelmerkit

Teollisen mittaluokan aurinkovoima on uuden ajan puhdasta energiaa. Aurinkovoima on Suomen suosituin ja maatuulivoiman jälkeen toiseksi edullisin tapa lisätä kotimaista sähköntuotantoa. Teollisuuden sähköistäminen ja siten kasvun tukeminen on nopeinta ja edullisinta uusiutuvalla energialla. Aurinko- ja tuulivoima täydentävät toisiaan hyvin, sillä niiden tuotantohuiput sijoittuvat eri ajankohtiin.

Aurinkovoima voi nousta merkittäväksi sähköjärjestelmää ja hintapiikkejä tasapainottavaksi energiantuotantomuodoksi. Suomella on kaikki mahdollisuudet onnistua tässä mm. vahvan verkon, viileän ilmaston ja varsin hyvän auringonsäteilytason ansiosta – Etelä-Suomessa auringon säteilyn taso on samaa luokkaa Pohjois-Saksan kanssa. Maailmalla juuri aurinkovoima johtaa uuden puhtaan energiantuotannon kasvua.

Uuden ajan puhdas teollisuus vaatii kasvaakseen puhdasta, kotimaista, edullista ja nopeasti rakennettavaa energiaa. Selkeä näkymä puhtaan ja edullisen sähköntuotannon lisäyksestä houkuttelee näiden teollisten investointien suuntaamista juuri Suomeen. Työllisyys, talous ja alueiden elinvoima saavat vauhtia. Aurinkovoima mahdollistaa puhtaan sähkön tuottamisen etenkin kulutuspainotteisessa Etelä-Suomessa, mikä tasapainottaa myös sähköjärjestelmää. Vahva kotimarkkina luo lisäksi mahdollisuuksia suomalaisen aurinkovoimateknologian kehittymiselle ja sen myötä uusille vientituotteille.

Teollisen mittaluokan aurinkovoima-ala ei pyydä valtion tukia, mikäli alan toimintamahdollisuudet ovat reilut.
Nousevan alan markkinaehtoisen kasvun mahdollistamiseksi tulevan hallituksen täytyy toteuttaa seuraavat toimet:

Perusteettoman matalan kaavarajan nosto

Orpon hallitus linjasi marraskuussa 2025, että kaikki yli 50 hehtaarin kokoiset aurinkovoimalat tulee jatkossa kaavoittaa. Tämä perusteeton luvittamisen kiristys lisää lukuisten hankkeiden hallinnollista ja taloudellista taakkaa, ruuhkauttaen kuntien ennestäänkin kuormittuneet kaavoitusyksiköt. Kapeamman kannattavuuden myötä yhä harvempi hanke valmistuu.

Kaikki kaavoittaminen perustuu vaikutuksiin. Jos aurinkovoimahanketta suunnitellaan alueelle, joka vaatii kaavoitusta, silloin kaava tehdään. Jos – ja useissa tapauksissa kun – hanke sijoittuu kauas muista kunnan rakennetuista toiminnoista, ei kaavatarvetta välttämättä ole. Tällöin hankkeen tulisi voida edetä toimivaksi havaitun nykykäytännön mukaan viranomaisharkinnan eli rakentamisluvan (tai sijoittamis- ja toteuttamisluvan) nojalla. Olennaista on luottaa kunnan ja viranomaisen harkintaan.

Esitetty 50 hehtaarin kaavaraja on perusteeton ja auttamatta liian matala. Yksin hankkeen koko ei määritä ”merkittävää rakentamista”. Luonteva verrokki olisi YVA-raja, eli 200 hehtaaria. Tuotannollistaloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna rajan tulisi asettua vähintään 120 hehtaariin.

Toimenpiteet

• Nostetaan aurinkovoimaloita koskeva kaavaraja 200 hehtaariin, kuitenkin vähintään 120 hehtaariin.
• Kunnioitetaan viranomaisharkintaa ja säilytetään kunnan autonomia kaavoituspäätöksissä.

Kiinteistöveron tason tarkennus

Kiinteistöveron Suomen malli on toimiva ja oikeudenmukainen: kiinteistövero kannetaan siihen kuntaan, jossa voimala sijaitsee. Aurinkovoiman osalta kiinteistöveron taso on tosin syytä korjata, sillä nykytilanteessa aurinkovoima maksaa jopa kaksin-kolminkertaista kiinteistöveroa verrattuna maatuulivoimaan (per tuotettu MWh). Aurinkovoiman kiinteistövero tulee tarkentaa samalle tasolle maatuulivoiman kanssa. Tämä on merkittävä teko alan markkinaehtoisen kannattavuuden puolesta.

Kohtuullisempi kiinteistövero mahdollistaa yhä useamman hankkeen toteutumisen, mikä kokonaisuudessaan hyödyttää myös kuntakenttää.
Tekniset ratkaisut muutoksen toteuttamiseksi ovat olemassa – enää kaivataan poliittista tahtoa.

Toimenpiteet

• Aurinkovoiman kiinteistöveron taso tulee tarkentaa tuotantoon nähden samalle tasolle maatuulivoiman kanssa, 32 %:iin kiinteistön arvostuksesta.

Lataa aurinkovoimaa koskevat eduskuntavaalitavoitteet (pdf).