Uusi alueidenkäyttölaki voi muuttaa merkittävästi uusiutuvan energian rakentamisen edellytyksiä Suomessa. Eduskuntakäsittelyyn viime viikolla edennyt lakiehdotus esittää aurinkovoimalle 50 hehtaarin kaavarajaa ja tuulivoimalle aiempaa tiukempaa etäisyysvaatimusta asutukseen. Muutokset kohdistuvat suoraan alan investointeihin, vaarantavat sähköntuotannon lisäyksen ja voivat heikentää Suomen mahdollisuuksia houkutella puhtaan teollisuuden hankkeita.
Esitetyn alueidenkäyttölain mukaan kaikki yli 50 hehtaarin aurinkovoimahankkeet tulisi jatkossa kaavoittaa. Suunnitteilla olevista hankkeista suuri osa sijoittuu 70–150 hehtaarin kokoluokkaan, joten esitetty raja ei koskisi vain poikkeuksellisen suuria hankkeita, vaan merkittävää osaa Suomen hankekehityksestä. Suomen uusiutuvat katsoo, että esitys on ristiriidassa hallitusohjelman kanssa.
”Hallituksen esitys vaikeuttaa hankkeiden sijoittamista juuri niille alueille, joille aurinkovoimaa olisi vaikutusten kannalta järkevintä rakentaa – ja joihin sitä hallitusohjelman mukaan tulisi ohjata – eli ’turvetuotannosta vapautuneille alueille ja joutomaille’. Herää väistämättä kysymys, onko ratkaisu kokonaisuuden kannalta järkevä, jos tavoitteena on vauhdittaa eikä jarruttaa alan kehitystä”, toteaa Suomen uusiutuvien edunvalvontapäällikkö Klaara Tapper.
Käytännössä esitetty kaavaraja pidentäisi aurinkovoimahankkeiden aikatauluja, nostaisi kustannuksia ja lisäisi toimintaympäristön epävarmuutta. Se lykkäisi investointipäätöksiä ja osassa tapauksista estäisi hankkeiden etenemisen kokonaan.
Lakiesityksen vaikutukset tuulivoimaan
Tuulivoimalle lakiesitys tuo kiinteän 1250 metrin minimietäisyyden asutukseen, mikä muuttaisi nykyistä vaikutusperusteista sääntelyä selvästi tiukemmaksi. Muutos sulkisi käytännössä pois suuren osan Etelä-Suomen tuulivoimapotentiaalista sekä useita teollisuuskäytössä olevia alueita. Etelä-Suomen tuulivoimarakentamisen rajoittaminen puolestaan vaikeuttaa sähköjärjestelmän tasapainottamista ja heikentää huoltovarmuutta.
”Kiinteä etäisyysvaatimus on merkittävä kiristys, joka heikentää koko energiajärjestelmän toimivuutta. Kun sähkönkulutus kasvaa nopeasti, meidän tulisi pystyä hyödyntämään koko Suomen tuulivoimapotentiaali. Nyt esitetty malli estää tätä”, toteaa Matias Ollila, Suomen uusiutuvien edunvalvontajohtaja.
Lisäksi lakiluonnoksen siirtymäsäännös voi johtaa osan hankkeista kohdalla kaatumiseen, vaikka hankkeet ovat jo pitkällä ja niihin on investoitu huomattavasti.
”Lakiluonnoksen siirtymäsäännös on ongelmallinen: se ei turvaa jo käynnissä olevia hankkeita, vaikka niihin on investoitu merkittävästi ja tehty sitovia sopimuksia. Osa hankkeista voi kaatua yhdessä yössä, kun sääntely ulotetaan myös kaavaluonnosvaiheessa oleviin projekteihin. Tämä heikentää investointiympäristön ennakoitavuutta, kohtelee maanomistajia huonosti ja sivuuttaa hankkeiden omistusoikeudet”, Ollila tiivistää.
Sähkönkulutuksen arvioidaan kasvavan voimakkaasti lähivuosina teollisuuden sähköistymisen myötä. Edullinen ja nopeasti rakennettava uusiutuva energia on käytännössä ainoa tapa lisätä sähköntuotantoa riittävän nopeasti ja mahdollistaa teolliset investoinnit Suomeen. Siksi sääntelyn tulee tukea investointien toteutumista ja energiajärjestelmän kehittämistä, ei jarruttaa hyvin käyntiin lähtenyttä uusiutuvan energian kasvua.
Lisätiedot
