Aurinkovoiman sijoittamisalueet

Entiset turvetuotantoalueet

Entiset turvetuotantoalueet nähdään lähtökohtaisesti hyvinä sijoituspaikkoina teollisen kokoluokan aurinkovoimaloille. Eri turvetuotantoalueiden olosuhteet voivat kuitenkin poiketa toisistaan huomattavasti mm. luontoarvojen, perustamisolosuhteiden, vesitalouden ja lähiympäristön osalta. Hanketoimijan kannattaakin jo varhaisessa vaiheessa selvittää alueen turvetuotannon tila ja tulevaisuuden näkymät, mahdollinen alustava tieto turvepaksuuksista ja pohjamaalajeista sekä vesitalouteen vaikuttavia asioita, jotta säästytään ikäviltä yllätyksiltä hankekehityksen myöhemmissä vaiheissa. Aina kaikkia näitä tietoja ei kuitenkaan ole saatavilla ilman tutkimuksia.

Entisellä turvetuotantoalueella toimiessa alueen nykytila vaikuttaa hankkeeseen merkittävästi – onko turvetuotannon loppumisesta enemmän aikaa ja onko turvetuotannon ympäristölupa rauetettu? Onko tuotanto tai jälkihoitotoimenpiteet vielä käynnissä? Pumpataanko alueella vesiä? Onko alue kasvittunut? Jatkuuko turvetuotanto vielä alueen välittömässä läheisyydessä? Erityisesti jälkihoitotoimenpiteisiin ja vesienhallintaan liittyvät kysymykset voivat vaikuttaa aurinkovoimahankkeen kehitykseen tai jopa hankerajaukseen merkittävästi, mikäli alueita on pidetty kuivana pumppaamalla.

Lue lisää:
Tapion selvitys: Aurinkovoimaloiden vesienhallinta ja luontoteot turvetuotannosta poistuvilla alueilla (2025). https://tapio.fi/julkaisut-ja-raportit/aurinkovoimaloiden-vesienhallinta-ja-luontoteot-turvetuotannosta-poistuvilla-alueilla/?utm_source=linkedin&utm_medium=some

Aurinkovoiman tuotanto entisillä turvetuotantoalueilla on noussut merkittävästi potentiaaliseksi turvetuotantoalueiden jälkikäyttömuodoiksi monestakin syystä. Hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti aurinkovoimarakentamista ohjataan rakennettuun ympäristöön, turvetuotannosta vapautuneille alueille ja joutomaille pyrkien välttämään tuotannossa olevien peltojen ja metsämaan merkittävää käyttöä aurinkovoimaan. Uusiutuvan energian tuotanto on kiinnostavaa, sillä turvetuotantoalue on alun perinkin ollut osa energiahuoltoa. Toiminnan muuttaminen energiamuodosta toiseen ei pakosti ole suuri ajatuksellinen muutos. Turvetuotantoalue on valmiiksi ihmisen muokkaama ekosysteemi. Turvetuotannon ympäristöluvitusvaiheessa on selvitetty alueen luontoarvot sekä siinä on huolehdittu riittävistä etäisyyksistä asutukseen ja muihin merkittäviin kohteisiin. Alueen luontoarvot ovat tätä kautta selvillä ja alueen ominaispäästöt tunnetaan usein vuosikymmenten ajalta. Aurinkovoiman visuaalinen maisemavaikutus jää usein paikalliseksi toiminta-alueelle. Turvetuotannossa suon pinta on usein muuta ympäröivää maastoa alempana, joka entisestää pienentää maisemavaikutusta ympäristöön. Turvetuotannon päättymisen vaiheessa suurimmalla osalla alueesta turve on tuotettu loppuun, ja pinnalle on jäänyt turpeen alapuolinen moreenimaa.

Pellot

Pellot ovat kiinnostavia aurinkovoimatuotantoa ajatellen, koska maasto on valmiiksi tasaista eikä puustoa tarvitse poistaa. Julkisuudessa on tullut esille huoli elintarvikeomavaraisuuden vähenemisestä, jos peltoa siirtyy aurinkovoimatuotantoon. Tulee kuitenkin muistaa, että Suomessa on paljon peltoaloja, jotka eivät ole tehomaatalouden piirissä ja maanviljelijöillä voi olla kiinnostusta luopua niistä. Tällaisia ovat esimerkiksi kauas tilakeskuksesta sijoittuvat ja huonotuottoiset, kunnostusta ja salaojitusta kaipaavat pellot. Tilakoon kasvaessa myös konekaluston koko on kasvanut ja pienet, hankalan muotoiset peltoalat saattavat käydä rasitteeksi.

Peltoviljely ja aurinkovoimatuotanto on myös mahdollista yhdistää. Tätä kutsutaan aurinkosähköviljelyksi (agrivoltaics), jossa samaa maa-aluetta voidaan käyttää sekä energian että ruoan tuotantoon. Aurinkopaneeleiden väliin jätettävillä aloilla voi jatkaa peltokasvien tuotantoa. Suomessa on kokeiltu myös lammaslaidunnusta aurinkovoimatuotantoalalla. Lampaat hyötyvät kaltevien paneelien muodostamasta säänsuojasta ja pitävät kasvillisuuden kurissa.