Uuteen alueidenkäyttölakiin ollaan harkitsemassa kirjausta tuulivoimaloiden ja asutuksen välisestä kiinteästä vähimmäisetäisyydestä. Kaikille hankkeille sama kiinteä etäisyysvaatimus estäisi tuulivoimarakentamisen monin paikoin kokonaan ja uhkaisi näin myös puhtaasta ja edullisesta sähköstä riippuvaisen teollisuuden investointien kotiuttamista Suomessa. Sääntely myös pakottaisi hankkeita siirtymään kauemmaksi alueista, joilla on jo ihmisvaikutuksia ja yhä lähemmäs luonnontilaisia alueita.
Puhdas ja edullinen sähkö on Suomen vahvin valttikortti investointien houkuttelussa. Yhteiskunnan ja teollisuuden sähköistyminen, teolliset kasvuinvestoinnit, vetyhankkeet ja datakeskukset tarvitsevat yhä enemmän puhdasta sähköä, ja tuulivoima on nopein tapa vastata tähän kysyntään. Samalla uusiutuvan energian kasvu on keskeinen ja todennetun tehokas keino (Ilmastovuosikertomus 2024) vähentää päästöjä ja edistää ilmastotavoitteita.
Suunniteltu kiinteä etäisyysvaatimus tuulivoimalle kuitenkin uhkaa sekä investointeja että luonnonsuojelun periaatteita. Tuulivoiman nykyinen sääntely on jo yksi Euroopan tiukimmista ja se perustuu tapauskohtaiseen arviointiin, jossa esimerkiksi meluvaikutukset huomioidaan tarkasti. Kiinteä etäisyysraja poistaisi vaikutuksiin perustuvan lupajärjestelmän ja vähentäisi kuntien paikallista päätösvaltaa kaavoituksessa.
”Keräämämme tilaston mukaan 1,25 kilometrin, tai jopa jo vähän yli kilometrin, etäisyys asutukseen tekisi toteuttamiskelvottomaksi 40 prosenttia läpikäymistämme tällä hetkellä kehitteillä olevista tuulivoimahankkeista. Erityisesti vaikutus näkyy eteläisemmän Suomen hankkeissa. Ja juuri eteläiseen Suomeen tulisi saada lisää sähköntuotantoa tasaamaan sähköjärjestelmäämme. Lisäksi hankkeiden pysähtyminen vaarantaa teollisuuden kaipaaman sähköntuotannon kasvun”, Suomen uusiutuvien toimitusjohtaja Anni Mikkonen toteaa.
Etäisyysvaatimuksella olisi myös ympäristövaikutuksia. Sen sijaan, että tuulivoimaa sijoitettaisiin jo rakennetun ympäristön yhteyteen, sääntely pakottaisi hankkeita siirtymään pohjoiseen Suomeen, kauemmas alueista, jotka ovat jo ihmisen muokkaamia ja yhä lähemmäs luonnontilaisia alueita. Tämä ei tue kestävän kehityksen periaatteita eikä luonnon monimuotoisuuden suojelua.
”Pitkä minimietäisyys siirtäisi tuulivoimalat käytännössä kauas Pohjois- ja Itä-Suomen erämaihin. Se veisi tuotannon kauemmaksi kulutuksesta ja lisäisi pitkiä sähkölinjoja haittoineen. Tämä pirstoisi ja heikentäisi luontoa. Luonnonsuojeluliiton mielestä nykyinen tuulivoimaloiden ääneen perustuva melunormi on parempi kuin metrimääräinen vähimmäisetäisyys”, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola.
Kestävän ja kilpailukykyisen energiantuotannon tulee jatkossakin perustua vaikutusarvioihin ja paikalliseen päätöksentekoon – ei jäykkään sääntelyyn, joka ohjaa hankkeita ympäristön kannalta haitalliseen suuntaan.
Lisätiedot:
Anni Mikkonen, toimitusjohtaja, Suomen uusiutuvat ry, anni.mikkonen@suomenuusiutuvat.fi, 040 771 6114
Tapani Veistola, toiminnanjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, tapani.veistola@sll.fi, 0400 615 530
Lisätiedot
