Uusiutuvan energian tukeminen
Uusiutuvia energiantuotantomuotoja on tuettu ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Valtiot ovat yhdessä päättäneet, että päästöjä on hillittävä, ja ovat ohjanneet tukien avulla sähkön- ja energiantuotantoa kohti puhtaasti sähköä tuottavia teknologioita. Esimerkiksi Suomi on sitoutunut lisäämään uusiutuvan energian tuotantoaan niin, että vuoteen 2030 mennessä sen osuus loppukulutuksesta yltää noin 50 prosenttiin ja energian hankinnan omavaraisuus 55 prosenttiin. Lisäksi kasvihuonekaasupäästöjä pyritään vähentämään 80−95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä.
Suomessa tuulivoimatuotantoa on tuettu teknologian kehittyessä eri tukimekanismeilla. Vuoden 2008 loppuun asti valtio myönsi tuulivoimahankkeille investointitukea. Hankkeesta riippuen tukea sai 24-40 % hankkeen investointikustannuksista. Investointituen jälkeen käyttöön otettiin syöttötariffijärjestelmä, jonka jälkeen järjestettiin teknologianeutraali tuotantotuen kilpailutus. Vuodesta 2019 eteenpäin tuulivoimaa on rakennettu Suomessa pääasiassa markkinaehtoisesti ilman valtion taloudellista tukea.
Syöttötariffijärjestelmä
Vuonna 2008 Suomessa käynnistettiin metsähakkeeseen, biokaasuun, puupolttoaineeseen ja tuulivoimaan perustuvalle sähköntuotannolle tarkoitettu tuotantotuen suunnittelu. Tämä syöttötariffiksi kutsuttu järjestelmä käynnistettiin Suomessa vuonna 2011. Tuulivoiman osalta syöttötariffijärjestelmä sulkeutui 1.11.2017. Tuulivoiman syöttötariffijärjestelmän kokonaiskapasiteetiksi muodostui 2 347 MVA.
Syöttötariffijärjestelmässä tuulivoimalan ja biokaasulaitoksen takuuhinta on 83,5 € tuotettua megawattituntia kohden. Takuuhinta tarkoittaa, että tuottaja saa myymästään sähköstä markkinahinnan päälle tuen, joka on markkinahinnan ja takuuhinnan erotus. Sähkön hinnan ollessa 40 €/MWh tuulisähkön tuottaja saisi markkinahinnan päälle valtiolta tukea 43,8 €. Tukitaso oli laskettu niin että se kattaa noin 40 % maalle rakennettavien turbiinien investointikustannuksista.
Järjestelmään mukaan päässeet hankkeet saavat tukea 12 vuoden ajan siitä lähtien kun ne pääsivät mukaan järjestelmään. Viimeisten järjestelmän piiriin hyväksyttyjen tuulivoimalaitosten tuki päättyy 2030.
Tuotantotuen kilpailutus
Suomessa järjestettiin tuotantotuen teknologianeutraali kilpailutus vuonna 2018. Kilpailutukseen saivat osallistua tuuli-, aurinko- ja aaltovoiman sekä bioenergian ja biokaasun tuottajat hankkeilla, joilla oli kilpailutuksen päättyessä rakentamiseen tarvittavat luvat. Kaikki osallistuneet 26 tarjousta koskivat tuulivoiman tuotantoa. Myönteinen päätös annettiin seitsemälle ja kielteinen 19 hankkeelle.
Kilpailutuksessa kukin tarjoaja ilmoitti kuinka paljon vuodessa tuottaisi sähköä ja paljonko tarvitsisi tukea silloin, kun sähkön markkinahinta on 30 €/MWh. Kilpailutuksen järjestäjä, Energiavirasto, laittoi tarjoukset järjestykseen halvimmasta kalleimpaan. Järjestelmän piiriin hyväksyttiin tuotantolaitoksia halvimmasta päästä siihen asti, kunnes tarjouskilpailussa määritetty maksimituotanto saavutettiin. Suomen järjestelmä oli ns. pay-as-bid, eli kukin kilpailutuksessa menestynyt tarjoaja sai tarjoamansa tukitason.
Käytännössä tuotantotuen kilpailutus tarkoittaa, että tukitaso määräytyy hankkeen kustannustason mukaan ja ainoastaan tuotantokustannuksiltaan edullisimmat hankkeet rakennetaan. Vuonna 2018 Suomessa kilpailutettiin tuotantoa yhdellä kilpailutuskierroksella yhteensä 1,36 TWh.
Tuotantotuen kilpailutus osoittautui Suomessa hyvin edulliseksi tavaksi edistää uusiutuvan sähköntuotannon rakentamista. Hyväksyttyjen tarjousten keskihinta oli 2,52 €/MWh halvimman tarjouksen ollessa 1,27 €/MWh ja kallein 3,97 €/MWh. Jokaisella voittajahankkeella on oma tavoitehinta, joka on 30 €/MWh + tarjottu tukitaso. Kalleimmalla järjestelmään hyväksytyllä hankkeella tavoitehinta on 33,97 €/MWh. Tukea ei makseta, jos sähkönmarkkinahinta ylittää tavoitehinnan, eli kalleimman kilpailutuksessa menestyneen hankkeen kohdalla tukea ei makseta, mikäli sähkön markkinahinta ylittää 33,97 €/MWh.
Jos kilpailutuskierroksia jatkettaisiin, jokaisen kilpailutuskierroksen tukitaso määräytyisi teknologian kehitysvaiheen mukaan. Suomessa maatuulivoiman tuotantokustannukset ovat kuitenkin painuneet niin alas, ettei maatuulivoimalle tässä markkinatilanteessa tarvitse järjestää tuotantotuen kilpailutuksia.
Miksi uusiutuvia energiantuotantomuotoja on tuettu?
Uusiutuvan energiantuotannon rakentamista on tuettu ensisijaisesti siksi, että ilmastonmuutoksen torjumiseksi fossiiliset energialähteet on korvattava hiilidioksidivapailla tuotantomuodoilla.
Kansainvälinen energiajärjestö IEA (2015) on arvioinut, että sähkönkysyntä kasvaa yli 70 prosentilla vuoteen 2040 mennessä. Ympäristösyistä on tärkeää, että tämä lisäys katetaan kestävällä uusiutuvalla energialla.
Puhtaan sähköntuotannon lisäksi tuulivoimaa on kannattanut tukea, koska sillä on monia kansantalouden kokonaisuuden kannalta positiivisia vaikutuksia: Tuulivoima mm. työllistää, luo paikallisia investointeja ympäri Suomea ja vähentää riippuvuuttamme tuontienergiasta. Samalla se syrjäyttää kalliimpaa tuotantoa pois markkinalta.
Energiantuotannon tuista puhuttaessa on hyvä muistaa, että kaikki tuotantomuodot ovat aikanaan olleet uusia ja tarvinneet tukea. Esimerkiksi Suomen vanhoista tuotantolaitoksista valtaosa on rakennettu vuosikymmeniä sitten valtiovetoisesti, vaikka nykyisenkaltaisia tuotantotukia ei oltu silloin vielä keksitty. Lisäksi myös fossiilisia polttoaineita tuetaan edelleen maailmalla laajasti ja huomattavasti suuremmilla summilla kuin uusiutuvaa energiaa. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi vuonna 2015, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä tuetaan maailmassa vuosittain yli 5 000 miljardilla dollarilla. Fossiilisten polttoaineiden tuotannon ja kulutuksen ulkoistetut haitat ovat IMF:n mukaan rahassa mitattuna noin viisinkertaiset verrattuna maksettuihin tukiin (IMF 2015).
Lähteet: