Aurinkovoimamyyttejä
Suomen aurinkosäteily on Pohjois-Saksan tasolla. Viileät, valoisat keväät ja kesät sopivat erinomaisesti sähköntuotantoon: paneelit itse asiassa tuottavat paremmin viileissä lämpötiloissa. Maahan asennettavissa aurinkohankkeissa käytetään nykyään useimmiten kaksipuoleisia paneeleja, joiden avulla voidaan hyödyntää esimerkiksi keväthangilta heijastuvaa auringon hajasäteilyä.
Mikään sähköntuotantomuoto ei toimi yksinään, vaan kyse on kokonaisuudesta. Aurinkovoima on tärkeä osa Suomen energiapalettia, ja se pelaa erityisen hyvin yhteen tuulivoiman kanssa. Uusiutuvan energian hankkeissa on yhä useammin mukana energian varastointia, jonka avulla pystytään tasaamaan energiantuotannon ja -kysynnän eroja. Sydäntalvella aurinkovoimalat eivät juuri tuota sähköä, mutta kevättalven aurinkoisina päivinä paneelien tuotto alkaa olla jo huomattavaa.
Katolle tai ulkoseinille asennettavat aurinkopaneelit ovat hyvä idea rakennusten omaan sähkönkäyttöön, mutta teollisen mittaluokan aurinkovoimatuotantoon ei suurimpienkaan teollisuusrakennusten kattopinta-ala riitä. Aurinkovoima vaatii laskennallisesti reilun hehtaarin verran pinta-alaa per 1 MW.
Aurinkopaneeleja ei tarvitse pestä, eikä ole tarpeen käyttää kemikaaleja.
Suuri osa aurinkopaneelin materiaalista, kuten lasi ja metallit, ovat jo nyt kierrätettäviä ja niiden kierrätettävyys paranee koko ajan sekä teollisuuden itsensä tahdosta että lainsäädännön puolesta. Lisäksi johdot ja muut metallit ovat rahanarvoista tavaraa.