Esteellisyys
Teksti: Klaus Metsä-Simola, Hannes Snellman asianajotoimisto Oy. Lue koko artikkeli ja esimerkkejä jääviystilanteista.
Esteellisyysperusteet
Hallintomenettelyä koskeva lainsäädäntö edellyttää, että viranomaisten toimien on perustuttava käsiteltävien asioiden puolueettomaan ja objektiiviseen harkintaan. Puolueettomuuden varmistamiseksi lainsäädäntö sisältää määräyksiä esteellisyysperusteista, jotka kieltävät asian käsittelyyn osallistumisen sellaisilta henkilöiltä, joiden suhde käsiteltävään asiaan tai asianosaisiin voi vaarantaa asian puolueettoman käsittelyn ja ratkaisemisen. Esteellisyyssäännösten tavoitteena on osaltaan turvata päätöksentekomenettelyn puolueettomuutta ja lisätä kansalaisten luottamusta hallintoon ja viranhaltijoiden toimintaan.
Tuulivoimarakentamisen kannalta keskeisistä esteellisyysperusteista säädetään sekä kuntalaissa että hallintolaissa. Lähtökohtana tällöin on, että kunnanvaltuustojen päättäessä tuulivoimayleiskaavoista kunnanvaltuutettuihin sovelletaan rajoitetumpia esteellisyyssäännöksiä kuin muihin kunnallisiin luottamushenkilöihin.
Tuulivoimayleiskaavojen osalta kunnanvaltuutettu on siten valtuustossa esteellinen käsittelemään ainoastaan asiaa, joka koskee henkilökohtaisesti häntä tai hänen laissa säädettyä läheistään. Kysymys on tällöin tyypillisesti siitä, että valtuutettu tai hänen läheisensä omistavat maata tuulivoimakaavoituksen kohteena olevalla alueella.
Mikäli kunnanvaltuutettu sen sijaan ottaa osaa asian käsittelyyn muussa toimielimessä, kuten esimerkiksi kunnanhallituksessa tai lautakunnassa, häneen sovelletaan mitä kyseisen toimielimen jäsenen esteellisyydestä säädetään. Olennaista tällöin on, että muun luottamushenkilön esteellisyyttä koskevat hallintolain 27–30 §:n esteellisyysperusteet, jotka laajentavat huomattavasti kuntalaissa tarkoitettuja esteellisyystilanteita.
Näiden laajentavien säännösten perusteella esteellisyys voi syntyä muun muassa asianosaisuuden, asianosaisen avustamisen, muun asiaan liittyvän intressin tai esimerkiksi palvelussuhteen johdosta. Mainittuja esteellisyysperusteita laajentaa vielä entisestään hallintolain esteellisyyttä koskeva yleislauseke, jonka mukaan esteellisyys syntyy, jos luottamus virkamiehen tai luottamushenkilön puolueettomuuteen muusta erityisestä syystä vaarantuu.
Esteellisyyden vaikutukset
Oikeudellisesta näkökulmasta esteellisyyden ilmeneminen on menettelyvirhe ja sen jättäminen huomioimatta voi johtaa päätöksen kumoamiseen muutoksenhaun johdosta. Olennaista on myös huomata, että esteellisyysväite on valitusperusteena vahva ja päätös voidaan esteellisyyden vuoksi kumota, vaikka ratkaisu objektiivisesti arvioiden olisikin muutoin täysin lainmukainen ja viranomaisen harkintavallan rajoissa.
Jotta hallintomenettely täyttäisi lain asettamat vaatimukset, esteellinen henkilö ei saa käsitellä asiaa eikä edes olla fyysisesti läsnä kun asiaa käsitellään. Fyysisen läsnäolon osalta oikeuskäytännössä on esiintynyt vaihtelevuutta ja eräissä tapauksissa riittävänä ei ole pidetty, että henkilö ilmoittaa esteellisyydestään ja poistuu paikaltaan, ellei hän ole samalla poistunut kokonaan kokoushuoneesta.
Esteellisyys ymmärretään laajasti ja varsinaisen päätöksenteon lisäksi myös asian valmistelu kunnanhallituksessa tai kunnallisissa lautakunnissa kuuluvat asian käsittelyyn. Varsinaisen kunnanvaltuustossa tapahtuvan päätöksentekotilanteen virheettömyys ei poista aikaisemman käsittelyn virheellisyyksiä.
Kunnanvaltuutetun jääviys
Teksti: Marius Af Schultén, Borenius asianajotoimisto Oy. Lue koko artikkeli ja esimerkkejä jääviystilanteista Tuulivoima-lehdestä.
Kuntalain (410/2015) 97 §:n mukaan valtuutettu on jäävi käsittelemään sellaista asiaa, joka koskee henkilökohtaisesti häntä itseään tai hänen läheisiään. Hallintolain 28.2 ja 28.3 §:n tarkoittaa läheisillä seuraavia:
1) puoliso ja lapsi, lapsenlapsi, sisarus, vanhempi, isovanhempi ja hänelle muuten erityisen läheinen henkilö samoin kuin tällaisen henkilön puoliso;
2) vanhempien sisarus sekä hänen puolisonsa, sisarusten lapsi ja entinen puoliso; sekä
3) puolison lapsi, lapsenlapsi, sisarus, vanhempi ja isovanhempi samoin kuin tällaisen henkilön puoliso sekä puolison sisarusten lapsi.
Vaikka läheisten henkilöiden piiri on laaja, on se lueteltu hallintolaissa tyhjentävästi. Sukulaisuussuhteet aikaansaavat jääviysperusteen siinäkin tapauksessa, että valtuutetulla ei ole tosiasiallisesti mitään kontaktia kyseisen henkilön kanssa. Epäselvyyttä on sen sijaan aiheutunut siitä, milloin kaava-asian voidaan katsoa koskevan henkilöä kuntalaissa tarkoitetulla tavalla henkilökohtaisesti. Yleisenä lähtökohtana on pidetty, että valtuutettu on jäävi osallistumaan läheisensä omistaman maan yksityiskohtaista kaavoitusta koskevan asian käsittelyyn. Yleiskaavojen kohdalla jääviys on tulkinnanvaraisempaa, ja se riippuu muun muassa kaavan oikeusvaikutuksista, luonteesta ja siitä, onko kaavalla vaikutusta juuri kyseisen maanomistajan oikeusasemaan. Yleiskaavojen koskiessa asemakaavoja laajempia alueita liian tiukka tulkinta voisi johtaa vaikeuksiin löytää valtuutettuja, joilla ei ole kytköstä kaava-alueeseen.
Tuulivoimahankkeissa jo pelkästään maanomistuksen voidaan yleensä katsoa luovan jääviysperusteen ainakin niissä tapauksissa, joissa hanke toteutetaan osayleiskaavalla. Tuulivoimaosayleiskaavalla on nimittäin asemakaavaan verrattavissa olevat suorat oikeusvaikutukset, sillä tuulivoimalan rakennuslupa voidaan myöntää suoraan osayleiskaavan perusteella. Jääviyttä ei sen sijaan aiheuta se, että valtuutetun läheinen omistaa maata tuulivoimaloille varatun osayleiskaavan viereiseltä alueelta (KHO 17.8.2017/3891).
Selkeänä lähtökohtana voidaan siis pitää, että valtuutettu on jäävi osallistumaan asian käsittelyyn, kun hän itse tai hänen läheisensä omistaa maata kaava-alueella. Sääntö ei kuitenkaan ole poikkeukseton, ja vaatii aina tapauskohtaista tulkintaa kaavan tosiasiallisista vaikutuksista maanomistajan asemaan.
Miten jääviysriskejä voi hallita?
Kuten käsitellyistä oikeustapauksista ilmenee, potentiaalisten jääviystilanteiden kirjo on tuulivoimahankkeiden kaavoituksessa erittäin laaja. Yleiskaavat koskevat usein laajoja alueita, jolloin haasteita lisää se, että ensisijainen vastuu jääviystilanteiden tunnistamisesta ja niihin puuttumisesta on kunnilla, ja tuulivoimahankkeiden kehittäjien faktiset mahdollisuudet vaikuttaa tähän ovat rajalliset. Samaan aikaan tuulivoimarakentaminen on Suomessa yhä suhteellisen tuore ilmiö, eikä kunnissa ole viime vuosiin asti ollut juurikaan kokemusta tai käytännön tietoa hankkeiden kaavoitukseen liittyvistä jääviysriskeistä.
Miten tuulivoimahankkeiden kehittäjät voisivat jatkossa varautua jääviysongelmiin? Ideaalitilanteessa hankekehittäjät voisivat kaavoitusprosessin alkuvaiheessa luovuttaa kunnalle tiedot niistä maanomistajista, joiden kanssa ne ovat tehneet maanvuokrasopimuksia. Näin kunnilla olisi mahdollisuus kartoittaa jääviyden ulottuvuuksia jo etukäteen ja tehdä tarvittavat jääväystoimenpiteet sen mukaisesti. Tietosuojalainsäädännöstä johtuen tämänkaltaiseen tietoluovutukseen tarvittaisiin kuitenkin lähtökohtaisesti maanomistajien suostumus, eikä ole takeita siitä, että tällainen suostumus saataisiin jokaiselta vuokranantajalta. Tietojen luovutusta koskevan suostumuslausekkeen lisääminen maanvuokrasopimuspohjiin voisi kuitenkin toimia yhdenlaisena riskinhallintakeinona.
Avainasemassa jääviysyllätysten ehkäisemisessä on joka tapauksessa vuorovaikutus ja yhteistyö kunnan kanssa kaavaprosessin jokaisessa vaiheessa. Erityisen tärkeää on se, että myös muut kuin kaavoituksesta vastaavat kunnan viranomaiset, kuten kunnanhallituksen jäsenet, pysyisivät mahdollisimman hyvin tietoisena hankkeen kulusta ja hankkeeseen liittyvistä sidosryhmistä. Tuulivoimahankkeisiin liittyvät esteellisyysriskit tulisi ottaa esille hankekehittäjän omasta aloitteesta heti kaavoitushankkeen alkuvaiheessa, jotta kunta huomaa ottaa tämän huomioon jo kaavavalmistelussa – eikä vasta siinä vaiheessa, kun kaavasta päätetään valtuustossa.
Lue lisää aiheesta: