Tuulivoima ympäristössä
Tuulivoiman tärkein ympäristövaikutus on hiilidioksidipäästöjen vähentyminen sähköntuotannossa. Tuulivoiman alueellisiin vaikutuksiin voidaan vaikuttaa tuulivoimaloiden sijoittamisen huolellisella suunnittelulla.
Maisemavaikutukset
Toisten mielestä tuulivoimaloiden vaikutus maisemaan on positiivinen, kun taas toiset kokevat sen häiritsevänä. Tuulivoimalat vaikuttavat maisemaan erityisesti suuren kokonsa vuoksi.
Maiseman osatekijöiden tunnistaminen ja maisemaan liittyvien vuorovaikutussuhteiden ymmärtäminen sekä maiseman tilallisten ja esteettisten ominaisuuksien hahmottaminen on pohja tuulivoimarakentamisen maisemavaikutusten arvioinnille ja haitallisten vaikutusten lieventämiselle. Tuulivoimarakentamisen maisemavaikutuksia koskeva tietämys on lisääntynyt ja arviointimenettelyt ovat kehittyneet tuulivoimarakentamisen edetessä.
Maisemavaikutukset arvioidaan etukäteen
Tuulivoimaloiden maisemavaikutusten arvioinnissa aineistona käytetään muun muassa näkemäaluekarttaa ja havainnekuvia. Näkemäaluekartta huomioi maanpinnan muodot sekä peitteisyyden, ja näiden perusteella antaa kuvan alueista, mistä voimalat on mahdollista nähdä. Havainnekuvissa tai –videoissa aiotut tuulivoimalat on sijoitettu sen hetkiseen maisemaan. Kuvia voidaan ottaa eripuolilta ja eri etäisyyksiltä aiotusta voimalapaikasta. Näiden avulla voidaan arvioida maisemavaikutusta huomioiden erityisesti mm. valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet.
Aineiston perusteella voidaan tuottaa analyysi hankkeen vaikutusalueen maisemakuvasta ja maisemarakenteesta, jonka perusteella saadaan käsitys siitä mikä on maiseman sietokyky. Tähän tietoon pohjautuen voidaan arvioida tuulivoimahankkeesta aiheutuvien maisemavaikutusten merkittävyyttä, ja sitä ylittyykö maiseman sietokyky.
Hyvällä suunnittelulla on mahdollista välttää ja ennaltaehkäistä tuulivoimaloiden negatiivisia maisemavaikutuksia. Maisemallisesti erityisen herkkiä paikkoja voivat olla mm. valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet. Suunnittelun avulla tulee huolehtia siitä, ettei maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaiden alueiden arvo ainakaan merkittävästi heikkene tuulivoiman rakentamisen takia.
Lähteet & lue lisää:
Maisemavaikutusten arviointi tuulivoimarakentamisessa. Suomen ympäristö 1 | 2016.
Vaikutukset eläimistöön ja kasvillisuuteen
Tuulivoimalan käyttö ei vaikuta sen ympärillä olevaan kasvillisuuteen. Sen sijaan eläimistöön voimalalla on vaikutuksia. Tuulivoiman käytön aikaisista vaikutuksista isoimpana pidetään vaikutuksia linnustoon.
Linnut
Tuulivoimaloiden vaikutukset linnustoon aiheutuvat pääasiassa käyntiäänen ja lapojen liikkeen häiritsevästä vaikutuksesta pesintään ja ravinnon etsimiseen, sekä lintujen törmäämisriskistä. Vaikutukset riippuvat tuulivoimaloiden koosta ja määrästä, teknisistä ratkaisuista, maantieteellisestä sijainnista ja ympäröivän alueen maaston muodoista sekä alueen lintulajiston koostumuksesta.
Häirintävaikutus
Tutkimusten mukaan erityisesti muuttavat ja talvehtivat linnut karttavat tuulivoimaloita. Sen sijaan pesivien lintujen ei ole juurikaan todettu häiriintyvän tuulivoimaloista joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Yleisesti ottaen pesimälinnuston tiheyden ei ole todettu olleen alhaisempi tuulivoimaloiden läheisyydessä. [1]
Merialueilla ei ole juuri muita lintuja kuin meri- ja vesilintuja ja niidenkin pesät sijaitsevat saarilla tai luodoilla, eivät avovedessä. Tanskalaisen merialueiden tuulivoimaloiden linnustovaikutuksia selvittäneen tutkimuksen mukaan merellä häirintävaikutukset ulottuvat selvästi maa-alueita kauemmas. Lähes kaikkien tutkimusalueella ruokailevien ja lepäilevien lintulajien tuulivoimaloiden välttämisetäisyys oli 2 – 4 kilometriä. Sama vaikutus todettiin niin kuikkalinnuilla, sukeltajasorsilla kuin ruokkilinnuillakin. [1]
Törmäysriski
Yleisesti ottaen lintujen törmäysvaara on melko pieni. Törmäysriskin suhteen on havaittu, että paikallislinnut tottuvat tuulivoimaloihin ja osaavat lähes poikkeuksetta väistää niitä. Kilometrin mittainen tuulivoimalarivi aiheuttaa keskimäärin vähemmän lintukuolemia kuin kilometri maantietä tai korkeajännitejohtoa [2]. Monissa tutkimuksissa on todettu yksittäiseen voimalaan törmäävän selvästi alle yhden lintuyksilön vuodessa [1].
Tutkahavainnot ovat osoittaneet, että linnut lähtevät kiertämään voimaloita ajoissa jopa yömuutolla. Tuulivoimaloiden valkoinen väri, massiivinen olemus ja lapojen pitämä ääni ovat ilmeisesti ominaisuuksia, jotka auttavat lintuja välttämään törmäämästä niihin [1].
Myös muuttolinnut osaavat yleensä välttää tuulivoimaloita. Muuttoreitti saattaa laitosten rakentamisen jälkeen siirtyä lajista riippuen 50 – 500 m. Muuttolintujen levähdyspaikoille sijoitetut laitokset saattavat erityisesti huonon näkyvyyden aikaan kuitenkin kertaluontoisesti aiheuttaa runsaasti törmäyksiä, koska muuttolinnut liikkuvat tiheinä parvina ja ovat väsyneitä muuttomatkasta. Suuret, raskasliikkeiset linnut ovat muita alttiimpia törmäyksille. [2].
Suomessa lintujen seurantatutkimusta (2016) on tehty mm. maatuulipuistojen alueella Perämeren koillisrannikolla, jossa on paljon tuulivoimaa ja jonne sijoittuu myös merkittävä lintujen muuttoreitti. Tutkimuksessa tarkkailtiin lintujen käyttäytymistä kevät- ja syysmuuton aikana Iin ja Simon rannikkoalueelle viime vuosina rakennettujen maatuulipuistojen alueella. Rannikkoalueelle sijoittuu mm. merkittävä Lapissa pesivien petolintujen muuttoreitti.
Kahden ensimmäisen vuoden tarkkailutulokset osoittavat, että muuttavat linnut selvästi havaitsevat tuulivoimalat ja väistävät yksittäisiä voimaloita tai kiertävät koko tuulivoimapuiston. Tätä tukee myös se, että tarkkailujaksojen aikana ei havaittu yhtään linnun törmäystä tuulivoimalaan eikä löydetty kuolleita lintuja voimaloiden alapuolelta maastosta.
Suomen ensimmäiseen merituulipuistoon Porin Tahkoluotoon on asennettu lintututka, joka kerää tietoa lintujen käyttäytymisestä ja määristä. Tutka myös pysäyttää voimalat, mikäli kriittisiä lajeja uhkaa lentää suoraan puistoa kohti.
Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) teetti selvityksen tuulivoiman vaikutuksista linnustoon ja lepakoihin keväällä 2017. Tuulivoimaloiden vaikutuksia arvioitiin kansainvälisen ja kotimaisen tutkimuskirjallisuuden ja vaikutusraporttien pohjalta. Selvityksen perusteella tuulivoimaloihin törmäävien lintujen ja lepakoiden määrä vaihtelee paljon eri lajien ja lajiryhmien välillä. Voimaloiden sijoituspaikalla on keskeinen merkitys eläinten törmäyskuolleisuudessa.
Luonnontieteellisen keskusmuseon TEM:ille tekemän arvion perusteella tuulivoiman lisärakentaminen ei todennäköisesti aiheuta Suomessa merkittävää uhkaa lintujen ja lepakoiden populaatioille, jos tuulivoimalat sijoitetaan sellaisille alueille, joissa lajien tiheydet ovat alhaisia ja törmäysten todennäköisyydet mahdollisimman vähäisiä. Tarve lisätutkimuksiin on kuitenkin olemassa, jotta varmistetaan, ettei rakentaminen uhkaisi törmäyksille tai häirinnälle alttiiden lajien populaatiokokoja tulevaisuudessakaan.
Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että tuulivoiman haitalliset vaikutukset niin linnuille kuin lepakoille ovat pienempiä kuin fossiilisten polttoaineiden, puun tai turpeen polton aiheuttaman ilmastonmuutoksen ja elinympäristöjen laadun heikkenemisen vaikutukset. Polulaatiotason vaikutukset jäävät molempien lajien kohdalla pieniksi verrattaen muun ihmistoiminnan vaikutuksiin. (TEM 2017)
Tuulivoima ja merikotkat
Maailmalla on paikoin osoittautunut ongelmalliseksi päiväpetolintujen ja tuulivoiman yhteensovittaminen. Merikotkien törmäyksiä tuulivoimaloihin on raportoitu mm. Norjassa, Ruotsissa ja Saksassa. Jostain syystä isot päiväpetolinnut, kuten merikotka, eivät havaitse pyörivien lapojen nopeutta ja saattavat törmätä voimalan lapoihin. Tästä syystä päiväpetolinnut tulee erityisesti ottaa huomioon tuulivoiman sijoittelussa.
Tutkimustietoa tuulivoimaloiden sijoittamisesta suhteessa merikotkien pesiin on toistaiseksi vähän ja yleispätevän minimisuojaetäisyyden määrittäminen on sen vuoksi epävarmaa. Tarkemman ohjeistuksen laatiminen edellyttää lisää tutkimusta. Tästä syystä toistaiseksi suositellaan, että voimaloiden etäisyyden merikotkan pesästä tulisi olla vähintään kaksi kilometriä, ja tätä lyhyemmillä etäisyyksillä on merikotkien käyttäytymistä ja voimaloiden sijoittelua tutkittava tarkemmin. Tuulivoimalan ympäristövaikutuksia arvioitaessa on erityisesti määritettävä merikotkan ruokailualueet (kalaisat lahdet, runsaslintuiset ruovikot) ja vältettävä voimalan sijoittamista pesän ja ruokailualueen väliin.
ELY-keskuksilla on tieto tunnetuista merikotkien pesäpaikoista. Vaikka tieto on salassa pidettävää, voi ELY-keskus antaa tuulivoimahankkeen kehittäjälle jo hyvin varhaisessa vaiheessa alustavan tiedon siitä onko alueella pesää. Jos alueella, tai sen läheisyydessä on pesä, ELY-keskuksesta saa tiedon kuinka lähellä suunniteltua hankealuetta pesä sijaitsee, jolloin hanketoimija voi päättää alkaako kehittää alueella hanketta vai ei.
Mikäli ELYn mukaan alueella ei ole kotkanpesää, voi vielä tiedustella WWF:ltä onko alue sellainen, että siellä voisi havaintojen perusteella olla uusi pesä, jonka tarkka sijainti ei vielä ole WWF:n tai ELYn tiedossa. Mikäli näin on, kotkanpesää voi todennäköisistä kohteista etsiä ennen lisäinvestointeja muihin selvityksiin.
Tuulivoima ja lepakot
Suomessa lepakkotörmäyksiä on tutkittu toistaiseksi vähän, mutta havaintojen perusteella törmäykset vaikuttavat olevan varsin harvinaisia, joskaan turbiinikohtaisia kuolemia ei pystytä vähäisen tutkimustiedon perusteella arvioimaan. Lepakot hakeutuvat tarkoituksella tuulivoimaloiden läheisyyteen, mikä saattaa nostaa törmäysriskiä.
Törmäysten lisäksi on esitetty, että kuolemia voisi aiheuttaa myös niin sanottu barotrauma eli pyörivän lavan takana tapahtuvan ilmanpaineen äkillisen muutoksen aiheuttamat repeämät lepakoiden keuhkoissa. Toisaalta on myös saatu tutkimustuloksia, joiden mukaan vain pienellä osalla kuolleista lepakoista oli merkkejä barotraumasta, ja niinpä barotrauman merkitys lepakoiden tuulivoimalakuolemissa on vielä kiistanalainen aihe.
Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että tuulivoiman haitalliset vaikutukset niin linnuille kuin lepakoille ovat pienempiä kuin fossiilisten polttoaineiden, puun tai turpeen polton aiheuttaman ilmastonmuutoksen ja elinympäristöjen laadun heikkenemisen vaikutukset. Polulaatiotason vaikutukset jäävät molempien lajien kohdalla pieniksi verrattaen muun ihmistoiminnan vaikutuksiin. (TEM 2017)
Maanisäkkäät
Tuulipuistoissa tehdään paljon havaintoja riistaeläimistä ja muista nisäkkäistä. Havaintojen mukaan tuulivoimaloiden käyttö ei häiritse niiden käyttäytymistä. Parantunut tieverkosto on paikoin parantanut metsästyksen edellytyksiä, mutta kyse ei ole tuulivoiman suorasta vaikutuksesta nisäkkäiden elinoloihin.
Lapin tuulipuistoja suunniteltaessa kuullaan paliskuntien näkemyksiä tuulivoimaloiden sijoittamisesta. Tuulivoimatoimijat ovat pannoittaneet poroja tiedon saamiseksi porojen sopeutumisesta tuulivoimaan.
Vedenalainen elinympäristö ja kalasto
Merituulivoiman merkittävimmät vaikutukset vedenalaiseen luontoon kohdistuvat rakentamisvaiheeseen. Käytön aikaiset vaikutukset ovat yleensä vähäisiä, varsinkin jos läheisyydessä on muita toimintoja kuten satama tai laivaväylä.
Vedenalaiset perustukset muodostavat keinotekoisen riutan eläin- ja kasvilajeille. Tämä voi parantaa joidenkin lajien ja elinvaiheiden elinolosuhteita. Tanskassa merituulipuiston ympäristössä tehdyn tutkimuksen mukaan varsinkin simpukat kiinnittyivät tuulipuiston perustuksiin, ja kalojen sekä muiden eläin- ja kasvilajien määrät lisääntyivät.
Edellä mainittu riuttavaikutus voi luoda uuden elinympäristön joillekin kalalajeille. Toisaalta rakentamisvaiheessa kutualueita voi tuhoutua väliaikaisesti tai pysyvästi. Merituulivoimapuiston rakentaminen aikataulutetaan niin, että vaikutukset kalojen kutuun jäisivät mahdollisimman pieniksi.
Sähkökaapelien vaikutukset
Merituulivoimahankkeissa pohjaeläimistö kärsii merikaapelien asennustoimenpiteistä, mutta tilanne normalisoituu nopeasti asennusvaiheen jälkeen ja vastaavaa pohjaeläimistöä leviää alueelle nopeasti. Kaapelista aiheutuvan magneettisen kentän on arvioitu olevan suurempi kuin luontainen geomagneettinen kenttä ainoastaan korkeintaan metrin etäisyydellä kaapelista. Näin ollen kaapelin magneettikentällä ei liene merkittäviä haitallisia vaikutuksia eliöstöön. [3]
Lähteet:
1. Birdlife Suomi r.y., 2009. Tuulivoimaloiden rakentamisen ja käytön vaikutuksista lintuihin Suomessa.
2. BirdLife Suomi r.y., 1997. Tuulivoimalaitosten vaikutukset lintukantoihin. Marcus Walsh, 30.4.1997.
3. SEAS Distribution A.m.b.A., 2000. Havmøllepark ved Rødsand. Vurdering af Virkninger på Miljøet – VVM-redegørelse. Juli 2000.
Turvallisuus
Tuulivoima on turvallinen tapa tuottaa sähköä. Tuulivoimatuotannosta syntyy hyvin harvoin vaaraa ulkopuolisille ja mahdollisten onnettomuuksien, kuten voimalapalon, vaikutukset ovat paikallisia ovat paikallisia.
Hyvän turvallisuustason ylläpitäminen vaatii voimaloiden säännöllistä huoltoa ja kunnossapitoa. Kunnossapitohenkilöstöllä on oltava riittävä koulutus ja pätevyys tekemäänsä työhön. Korkealla työskentelyssä on omat riskinsä mutta kuten muutkin korkealla työskentelevät, koulutetaan huoltoasentajat erityisiin työskentelyolosuhteisiin ja turvallisuusstandardit huoltotyössä ovat korkeat. Tuulivoiman etäisyydet liikenneväyliin ja vaikutukset lentoliikenteeseen huomioidaan jo hankekehitysvaiheessa. Voimaloiden ja liikenneväylien välille varataan riittävästi suojaetäisyyttä.
Jää
Tuulivoimaloiden lapoihin ja rakenteisiin voi kertyä jäätä tai tykkylunta. Jäätämisen todennäköisyys vaihtelee alueittain, ollen hyvin erilainen eri puolella Suomea. Pienikin määrä jäätä aiheuttaa menetyksiä sähköntuotannossa. Lisäksi jää aiheuttaa epätasapainoa ja siten ylimääräistä rasitusta voimalan rakenteille. Siksi jään muodostumista tarkkaillaan jatkuvasti. Jäätä kertyy todennäköisemmin silloin, kun voimala on pysähdyksissä. Voimalan käynnistyessä onkin voimalan alla oleskelua ja pysäköintiä syytä välttää, koska jää luonnostaan tippuu herkästi voimalan alkaessa jälleen pyöriä.
Jäätävien olosuhteiden aikaan voimalan lähellä liikkumista on syytä välttää, koska voimalasta voi tippua irtoavaa lunta tai jäätä. Pääsääntöisesti irtoava materiaali putoaa roottorin halkaisijan sisäpuolelle eli lapojen alle, mutta satunnaisesti kappaleita on lentänyt kauemmaskin. Mikäli voimalan lähellä on paljon esimerkiksi virkistyskäyttöä, on todennäköisimmille kulkureiteille hyvä asentaa varoituskylttejä tai joissakin tapauksissa myös varoitusvaloja. Mahdollisena riskialueena voidaan laajimmillaan käytännössä pitää etäisyyttä, joka saadaan laskemalla yhteen voimalan tornin korkeus ja roottorin halkaisija.
Palot
Tuulivoimala voi palaa yhtä lailla kuin kaikki muutkin rakennetut kohteet, vaikka voimalapalot ovatkin voimaloiden lukumäärä huomioiden harvinaisia. Pelastuslaitoksen tehtäväksi katsotaan palotapauksessa ympäristön turvaaminen ja palon leviämisen estäminen. Voimalassa työskentelevät henkilöt on koulutettu poistumaan voimalasta turvallisesti myös onnettomuustilanteissa.
Alueen käyttö
Liikkumista tuulipuiston alueella ei pääsääntöisesti rajoiteta. Kyse on kuitenkin teollisesta sähköntuotantoalueesta, joten esimerkiksi leiriytymistä tai muuta pitkäkestoista oleskelua voimaloiden välittömässä läheisyydessä on syytä välttää.
Rakentamisvaiheen jälkeen tuulivoimapuistoalueella voi harjoittaa maa- ja metsätaloutta normaalisti aivan tuulivoimaloiden vierustoja lukuun ottamatta. Aluetta voi käyttää edelleen normaalisti metsästykseen, marjastukseen tai muuhun ulkoiluun. Hyvin hoidettu tiestö helpottaa usein metsäalueille pääsyä.
Merituulivoimapuistojen alueella voi rakentamisvaiheen jälkeen yleensä harjoittaa veneilyä ja kalastusta, lukuun ottamatta pohjatroolausta, joka voisi vahingoittaa kaapeleita (tai kaapelit voisivat vahingoittaa troolia).
Etäisyys asutukseen
Lainsäädännössä ei säädetä vähimmäisetäisyydestä tuulivoimaloiden ja asutuksen välillä. Julkiseen keskusteluun on kuitenkin tasaisin väliajoin noussut väite, että sosiaali- ja terveysministeriö (STM) suosittaisi kahden kilometrin vähimmäisetäisyyttä tuulivoimaloiden ja loma- tai asuinrakennusten välille. Tämä perustuu kuitenkin väärinkäsitykseen. ”Kahden kilometrin suojaetäisyys” on jäänyt elämään lausunnosta, jonka STM antoi vuonna 2013 Varsinais-Suomen tuulivoimavaihemaakuntakaavasta perustuen virheelliseen tulkintaan Iso-Britanniassa annetusta ohjeistuksesta. STM on myöhemmin korjannut kantaansa ja todennut, ettei mitään kategorista etäisyysrajaa ole perusteltua noudattaa. Tästä huolimatta muutamassa kunnassa on linjattu, ettei tuulivoimaloita tule kaavoittaa tietylle etäisyydelle asutuksesta. Kaavoitusmonopolin johdosta kunnat voivatkin varsin vapaasti määrätä alueensa maankäytöstä, vaikkei lainsäädännössä vähimmäisetäisyyksistä olekaan säädetty.
Lainsäädäntö
Miten asutuksen ja tuulivoiman suhdetta sitten lähestytään lainsäädännössä, kun minimietäisyyttä ei ole määritetty? Lähtökohtana on tuulivoimaloista aiheutuvien vaikutusten, eli erityisesti melun ja jossain määrin myös lapojen pyörimisestä aiheutuvan varjon vilkkumisen eli välkkeen, huomioiminen jo suunnitteluvaiheessa. Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää pääsääntöisesti kaavaa, jonka laadinnassa sovellettavaksi tuleva maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999, ”MRL”) edellyttää kaavan vaikutusten riittävää selvittämistä maankäyttötarpeiden yhteensovittamiseksi. Useimmiten tuulivoimahankeen toteuttamiseksi laaditaan tuulivoimarakentamista ohjaava MRL 77 a §:n mukainen yleiskaava, jolloin tulee lain yleisten sisältövaatimusten täyttymisen lisäksi varmistua siitä, että yleiskaava ohjaa riittävästi rakentamista ja muuta alueiden käyttöä ja että suunniteltu tuulivoimarakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu maisemaan ja ympäristöön. Tämä edellyttää muun ohessa meluvaikutusten arviointia ja huomioon ottamista.
Tuulivoimamelua koskien on vuonna 2015 annettu oma valtioneuvoston asetus ulkomelutason ohjearvoista (1107/2015). Lisäksi sisämelun osalta tulee noudatettavaksi Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista (545/2015). Tuulivoimameluasetuksessa säädetään suunnittelun ohjearvoista, jotka tulee ottaa huomioon esimerkiksi tuulivoimaosayleiskaavaa laadittaessa. Nämä asutusta ja loma-asutusta koskevat ohjearvot melulle ovat päiväaikaan 45 dB ja yöaikaan 40 dB. Koska kyse on vasta suunnitteilla olevasta toiminnasta, meluvaikutuksia arvioidaan lähtökohtaisesti suunnittelutietoihin ja mallinnuksiin perustuen. Mallinnusten laadinnassa noudatetaan vakiintuneesti ympäristöhallinnon ohjetta tuulivoimaloiden melun mallintamisesta (2/2014), jossa otetaan esimerkiksi kantaa siihen, minkälaisiin lähtötietoihin mallinnuksen tulee perustua. Kun tuulivoimahankkeen mahdollistava kaava laaditaan siten, että mallinnuksin arvioidut meluvaikutukset pysyvät ohjearvojen puitteissa, täyttää kaava lähtökohtaisesti MRL:n vaatimukset tältä osin.
Asetuksen mukaiset suunnittelun ohjearvot eivät ole toimintaa sitovia raja-arvoja, vaan niiden tarkoitus on ohjata maankäytön suunnittelua siten, ettei tuulivoimaloiden toiminnasta aiheudu sellaisia häiritseviä vaikutuksia, joiden vuoksi tuulivoimaloiden toimintaa olisi tarve myöhemmin säädellä ympäristöluvalla. Tuulivoimaloilta ei siis edellytetä ympäristölupaa suoraan lain nojalla, vaan luvantarve määräytyy mahdollisten vaikutusten perusteella. Mikäli ympäristölupaa kuitenkin edellytetään, tulee luvan myöntämisen edellytyksiä tarkastella vaikutuksia koskevien selvitysten perusteella ja suhteessa asetuksen mukaisiin ohjearvoihin. Ympäristöluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei toiminnasta asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen aiheudu terveyshaittaa tai naapuruussuhdelain tarkoittamaa kohtuutonta rasitusta. Mikäli toiminnasta aiheutuvat vaikutukset pysyvät valtioneuvoston asetuksen mukaisten ohjearvojen rajoissa, meluvaikutukset eivät aiheuta lain tarkoittamaa terveyshaittaa tai kohtuutonta rasitusta, jolloin edellytykset luvan myöntämiselle täyttyvät tältä osin.
Sijaintia koskevat kysymykset ratkaistaan hankekohtaisesti
Asutuksen ja tuulivoiman sijoittumista tulee siis lainsäädännön mukaan tarkastella vaikutusten perusteella. Vaikutusperusteisuus on vahvistettu myös korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä, jossa on toisaalta todettu ohjearvojen ohjaavan sekä maankäytön suunnittelua että ympäristölupaharkintaa ja toisaalta vahvistettu, että tarkastelun tulee perustua hankkeen arvioituihin vaikutuksiin, ei yksittäisten ihmisten kokemuksiin. Tätä havainnollistavat hyvin ympäristölupa-asiaa koskeva vuosikirjapäätös KHO 2018:150 sekä tuore tuulivoimaosayleiskaavaa koskeva tuore päätös KHO 290/2019. Vuosikirjapäätöksessä korkein hallinto-oikeus toteaa, että ohjearvojen tavoitteena on ehkäistä yleisesti melun aiheuttamia haittoja, eikä niiden tulkinnassa voida ottaa huomioon mahdollisia yksilöllisiä eroja melun kokemisessa. Lisäksi molempien päätösten perusteluissa todetaan nimenomaisesti, ettei Suomessa ole sitovaa määräystä siitä, mille etäisyydelle asutuksesta tuulivoimalat voidaan sijoittaa.
Haitallisten vaikutusten minimoimiseksi tuulivoiman vaikutukset, erityisesti sen meluvaikutukset, tulee näin ollen arvioida ja ottaa mahdollisimman hyvin huomioon maankäytön suunnittelussa eri toimintoja yhteensovitettaessa. Oikeuskäytännössä vahvistetun mukaisesti tuulivoimaloiden sijaintia koskevat kysymykset ratkaistaan hankekohtaisesti. Suunniteltu sijaintipaikka suhteessa asutukseen on osa arvioinnin lähtötietoja ja näin ollen asutuksen kannalta riittävä etäisyys tulee arvioiduksi osana hankkeen vaikutusarviointia. Yleispätevää säännöstä asutuksen ja tuulivoimaloiden välisestä minimietäisyydestä ei siis ole.