Suomen uusiutuvien kysely osoittaa, että alueidenkäyttölakiin esitetty teollisen aurinkovoiman 50 hehtaarin kaavaraja heikentäisi hankekehityksen edellytyksiä laajasti. Ehdotettu raja vähentää yritysten halukkuutta käynnistää uusia hankkeita, lisää kuntien kaavoituskuormaa ja vaikeuttaa aurinkovoiman sijoittumista juuri niille alueille, joille hankkeita olisi vaikutusten kannalta perusteltua ohjata.
Suomen uusiutuvat selvitti alueidenkäyttölakiin kuuluvan sääntelymuutoksen vaikutuksia jäsenyritystensä teollisen aurinkovoiman hankekehitykseen. Muutos tarkoittaisi, että jatkossa kaikki yli 50 hehtaarin aurinkovoimahankkeet tulisi kaavoittaa. Suomeen suunnitteilla olevista aurinkovoimahankkeista suuri osa sijoittuu 70–150 hehtaarin kokoluokkaan. Esitetty 50 hehtaarin raja ei siis koskisi vain poikkeuksellisen suuria hankkeita, vaan merkittävää osaa tavanomaisesta hankekehityksestä.
Kyselyyn vastasi 16 yritystä ja aineisto kattaa 135 aurinkovoimahanketta. Otos on hankkeiden osalta kattava suhteessa kaikkiin Suomessa suunnitteilla oleviin hankkeisiin, joita oli tammikuussa 2026 yhteensä 301. Kyselyn mukaan 12 yritystä 16:sta arvioi, että esitetty 50 hehtaarin kaavaraja on jo nyt vähentänyt yrityksen halukkuutta aloittaa uusia aurinkovoimahankkeita. Neljän yrityksen mukaan vaikutusta ei ole ollut.
Suomen uusiutuvat katsoo, että ehdotettu kaavaraja on myös hallitusohjelman tavoitteen vastainen. Hallitusohjelmassa aurinkovoimaa halutaan ohjata muun muassa entisille turvetuotantoalueille ja joutomaille. Näillä alueilla aurinkovoimarakentamisen vaikutukset ovat usein maltillisemmat, koska alueet sijaitsevat kaukana asutuksesta, niiden muu maankäytöllinen arvo on vähäinen ja ympäristö on jo muuttunut ihmistoiminnan seurauksena. Nyt esitetty sääntely kuitenkin hankaloittaisi juuri tällaisten hankkeiden etenemistä.
”Esitetty kaavaraja on ongelmallinen, koska se vaikeuttaa hankkeiden sijoittamista juuri sellaisille alueille, joille aurinkovoimaa olisi vaikutusten kannalta luontevaa rakentaa – ja mihin sitä hallitusohjelman mukaan tulisi ohjata. Aineistossamme suurimmat hankkeet sijoittuvat tyypillisesti entisille turvemaille ja muille joutomaille, jotka ovat usein kaukana asutuksesta ja jo valmiiksi ihmisen muokkaamia alueita, kommentoi Klaara Tapper, Suomen uusiutuvien edunvalvontapäällikkö.
Kaavaraja vaikuttaisi negatiivisesti lähes puoleen hankkeiden yhteenlasketusta kapasiteetista
Kyselyaineiston 135 hankkeen yhteenlaskettu kapasiteetti on 11 510 megawattia (MW). Kyselyaineiston perusteella 78 hankkeessa sääntely ei muuttaisi hankkeen rakennusvalmiutta olennaisesti. Näissä hankkeissa projekti on joko jo luvitettu, alle 50 hehtaarin kokoinen tai sellainen, että se kaavoitettaisiin joka tapauksessa esimerkiksi sijaintinsa vuoksi.
Sen sijaan 57 hankkeessa sääntelyn vaikutus arvioitiin negatiiviseksi. Yritysten mukaan muutos pidentäisi aikatauluja, nostaisi kustannuksia, lisäisi epävarmuutta sekä lykkäisi tai estäisi investointipäätöksiä. Osassa tapauksista se voisi estää hankkeen etenemisen kokonaan. Hankkeiden osuus, joihin kohdistuu negatiivisia vaikutuksia, on kyselyssä mukana olleiden hankkeiden yhteenlasketusta kapasiteetista lähes puolet: 48,7 % eli yli 5 600 MW.
Suomen uusiutuvat korostaa, että aurinkovoimahankkeiden luvituksen olisi hyvä jatkossakin perustua vaikutusten arviointiin eikä yksin hankkeen pinta-alaan. Jos hanke sijoittuu alueelle, jossa kaavoitus on tarpeen, kaava tehdään. Jos taas hanke sijaitsee alueella, jossa yhteensovitettavia toimintoja ei käytännössä ole, tulisi hankkeen voida edetä viranomaisharkinnan perusteella ilman ylimääräistä kaavoitusvelvoitetta.
”Kunnissa arvioidaan jo nykyisin tapauskohtaisesti, milloin aurinkovoimahankkeessa on sellaisia yhteensovitettavia toimintoja, että kaavoitus on tarpeen. Yleinen 50 hehtaarin raja kaventaisi kunnan harkintavaltaa ja lisäisi entisestään kaavoittajien työkuormaa tilanteessa, jossa resursseista on jo nyt monin paikoin pulaa”, sanoo Suomen uusiutuvien toimitusjohtaja Anni Mikkonen.
Lisätiedot
